27.7.2012

Samara

Mietin kolmen viikon ajan mitä kertoisin Samarasta. En ole vieläkään löytänyt oikeita sanoja kuvaamaan kokemuksia hiekkaisessa miljoonakaupungissa. Otin satoja kuvia yrittäessäni vangita kaupungin kauneuden, loputtomat hiekkarannat, puistot ja portaiden määrän. En ole koskaan kävellyt sellaista määrää portaita, ylämäkiä tai hiekkaisia polkuja. Iltaisin niistin hiekkaa, sitä oli kaikkialla.
Vaikka itse vapaaehtoisprojekti oli täysi fiasko alusta loppuun, yritän suhtautua siihen paremmalla asenteella. Tapasin elämääni vaikuttaneita ihmisiä, opin itsestäni paljon ja pääsin yli äkkipikaisuudestani. Vietin kolme viikkoa 24/7 hyvin nuorten venäläisten vapaaehtoisten ja kuuden itseni ikäisten kansainvälisten vapaaehtoisten kanssa. Muistin minkälaista oli olla 18-vuotias, jolle lounas tarkoitti kahta nuggettia ja appelsiinimehua, ruokailutilanteet jatkuvaa kilpailua siitä kuka syö vähiten ja bilettämisen olevan elämän tärkein asia. En oikein ymmärtänyt miksi nämä 12 bilehilettä olivat mukana orpokodeissa tehtävässä vapaaehtoistyössä, mutta tiesin omat motiivini lähteä Etelä-Venäjälle. Halusin päästä sisälle erilaisiin laitoksiin, koska en ulkomaalaisena ja etenkin toimittajana pääse katsomaan laitoksissa elävien lasten ja nuorten arkea.
Haluan aloittaa kokemuksieni kertomisen mainitsemalla Venäjän olevan todella valtava maa, rakastan sitä ja samalla vihaan sydämeni pohjasta. Sydämeni särkyi kolmen viikon aikana, en kyennyt olemaan tunteeton hampaattomien, lukutaidottomien ja repaleisissa vaatteissa kulkevien lasten edessä. Nämä kolme laitosta ovat Samaran parhaimmistoa, sellaisia voi esitellä ulkomaalaisille. Vasta ollessani kolmannessa laitoksessa ymmärsin tilanteen vakavuuden, systeemiin joutuneilla lapsilla ei ole tulevaisuutta. Itkin yhden ainoan kerran lapsen nähden, koska tiedän tilastot ja etenkin tyttöjen kohtalon laitoselämän jälkeen. Tämä 14-vuotias tadžikistanilainen tyttö sanoi haluavansa isona lääkäriksi, mutta tietää sen olevan mahdotonta. Hän on luku- ja kirjoitustaidoton. Hänen seitsemästä sisaruksestaan kaksi nuorinta olivat hänen kanssaan laitoksessa.

Samara on mielestäni vaikea kaupunki ulkomaalaiselle, koska se on hyvin eristäytynyt kaupunki. Ulkomaalainen on joko avaruusolio tai super stara paikallisille, jotka haluavat lähestyä ja keskustella. Samara on tunnettu rikollisuudestaan ja törmäsin itsekin siihen, mutta en halua leimata koko kaupunkia rikollisuuden pesäkkeeksi yhden huonon kokemuksen takia. Samarassa asuvat eivät suhtaudu turisteihin samalla tavalla, kuin Suomen rajan lähettyvillä olevissa kaupungeissa olevat venäläiset. Ehkä ongelmana on matkailun puuttuminen ja sen tuoman rahan merkitys kaupungin hyvinvoinnille. Hyvänä esimerkkinä törmäsin avoimeen ulkomaalaisvihaan, koska en ole aasialaisen näköinen ja taas Karjalan tasavallassa sovin sen venäläisyyden muottiin. Päälleni on syljetty, ruokakaupan kassa huoritteli ja rautatieasemalla taksikuskit yrittivät joukolla ryöstää. Tanskalaisesta kaveristani oli enemmän hyötyä, kuin vieressä seisoneistä poliiseista.

Samara on valovuosia Pietarista tai Moskovasta, koska se on kaukainen paikka ja täynnä entisen Neuvostoliiton asukkaita. Halusin nähdä erilaista Venäjää ja sain siihen hienon mahdollisuuden. Kaikesta paskasta huolimatta Samara teki vaikutuksen ja se on kaunein näkemäni kaupunki, osa kauneinta Venäjää.

2.7.2012

Rinkka me

Haluan näin alkuun kertoa olevani sellainen, joka koepakkaa ennen oikeaa lopullista pakkaamista. Muistaakseni kuvan hetkellä oli menossa viides yritys. Kuvassa on hieno ensimmäinen rinkkaish, ostin sen 15 eurolla Kampin Tiger-krääsäkaupasta.

Tarkoituksena oli palata Samarasta junalla, mutta 41 tuntia heinäkuun helteissä ei kauheasti houkutellut. Siinä ajassa pääsisin siis Moskovan kautta Pietariin. Ehkä eniten painoi kaikessa liikkuvassa oksentaminen ja plaskartnassa (sekavaunussa) oleminen ei mahasta tuntunut niin hyvältä. Toukokuussa palatessani Pietarista Helsinkiin soin itselleni palan luksusta ja tulin Allegrolla (matka-aika päälle kolme tuntia).

Kolmen tunnin aikana selvisivät seuraavat seikat:
eteläkorealaiset eivät ole hetkeäkään hiljaa
junan käytävällä voi jumpata (aikaisemmin mainitut naisturistit)
vessan ovi ei sulkeudu asemilla (koko osasto sai nauttia erinäisistä äänistäni)
surullisinta oli saada sympatiaa Suomen rajaviranomaisilta (näytin varmasti kammottavalta kahden tunnin oksentamisen jälkeen)

Palatakseni ruskeaan haisevaan rinkkaani, päädyin tähän kokoon (40 litraan) googlattuani ja luettuani omasta mielestäni tarpeeksi tietääkseni jotain rinkka selässä matkustamisesta. Siis siihen rinkkaahan ei mahdu mitään. Lopputuloksena mukaan tulevat neljä toppia, farkut, tuulitakki, verkkarit+pusero, kahdet kengät ja kaksi parempaa kesämekkoa, yöpuku ja pieni kasvopyyhe. Mukana menossa myös kaksi meikkipussia (aurinkorasvat vievät eniten tilaa, olen todella kalpea ja seuraava väriaste on punainen), Suomen lippu (oikeasti sellainen puutikussa liehuva lippu), lääkkeitä, hyttysmyrkkyjä (tuskin auttaa mitään, mutta silti) ja nenäliinoja. En voi sietää venäläisiä ohuita nenäliinoja. Olen juuri sellainen nenärakas, joka oikeasti kantaa pakettitolkulla nenäliinoja Venäjälle. Todella surullista.

Yritän löytää toimivan netin Samarasta ja olla sekoamatta vihdoin nähdessäni Samaran ja Ufan. Unelmat toteutuvat yksi kerrallaan.

Taksi Pietari ja Samara

Aiheessamme olen erittäin pihi ja en voi sietää takseja, halusin jakaa taksitietouteni Pietarin ja Samaran suhteen. Ajattelin halpojen UIA (Ukranian International Airlines)-lentolippujen olleen se oikea tapa matkustaa Helsingistä Samaraan, mutta ongelmaksi muodostui monimutkainen matkustustapa lentokentältä Samaran kaupunkiin.

En tajunnut lentokentän olevan 45 kilometrin päässä ja ettei yöllä kulje kuin takseja. Lentokentältä voi mennä Samaran kaupungin eteläosaan bussilla 78 ja sitten vaihtaa numeroon 50, jos haluaa rautatieasemalle. Googlaamalla löysin hintahaarukan 30-60 euroa suunta ja aloin pohtimaan oliko vapaaehtoistyöhön lähteminen sen arvoista. Onnekseni leirin johtaja vinkkasi edullisemman taksifirman ja pääsen noin 20 eurolla suunta.

Samara taksi lentokenttä-keskusta
Tässä siis Poputchik taksin tiedot:
+79270049377
service@uwww.aero

Taksin tilaus vähintään kahta päivää ennen. Ainoastaan yksi matkalaukku per matkustaja, kyydissä voi olla muitakin.

Ja mitä tulee Pietariin, ei kannata ottaa virallista taksia ja maksaa lyhyestä ravintolan etsinnästä 700 ruplaa. Venäjän alkeiden osaaminen saa tositestin soittaessa pimeän taksin numerosta 600 5006. Sanoo lähtöosoitteen ja tietysti minne ollaan menossa. Itselläni on venäläinen liittymä, mutta hostellin respa hoiti varauksen ja sain lisäalennuksen. Matka ydinkeskustasta Finlandskajalle (mistä Allegro lähtee) maksoi 150 ruplaa ja annoin tippiä.

En tiedä suostuuko hotellin respa varaamaan pimeän taksin, koska silloin hän ei saa provikkaa. Virallisissa takseissa olen huomannut sen ongelman, että taksikuski sanoo respalle eri hinnan ja vetää välistä kyydin jälkeen. Omien taksikokemusteni mukaan etukäteen varattu pimeä taksi on luotettavampi, koska kielikynnys lähteä riitelemään hinnasta on korkeampi. Virallisten taksien kuskit osaavat englantia ja se ehkä on hinnan suhteen hieman ikävää, koska heillä ei ole kieliestettä riidellä ja aiheuttaa ongelmia.

Toivottavasti tästä taksitiedosta oli hyötyä.