Facebook-päivityksistäni on muodostunut jo surkuhupaisia, olen rehellisesti ja mitään peittelemättä raportoinut kokemuksistani aivan eri maailmasta. Koluttuani aivan liian monta ruokakauppaa, löysin vihdoin itselleni sopivan kaupan, sellaisen suomalaisia tuotteita myyvän ison ruokakaupan. Itkin maitohyllyn äärellä nähdessäni Valion maidon ja kannoin Hedelmäpommit kotiin. Pieni pala Suomea auttaa sopeutumisessa ja uusien projektien suunnitteleminen tekevät arjesta hieman mielenkiintoisemman.
Loputtoman pitkältä tuntuva joululoma ei ole se mun juttu. Olen kävellyt loskaisia katuja pitkin jo parin päivän ajan ja en osaa olla tekemättä mitään. Olen siis keskittynyt kirjoihin ja lukenut pakotetusta prostituutiosta. Half the Sky on varmasti hienoin lukemani kirja, koska se kertoo seksuaalista väkivaltaa kokeneista naisista ja miten joukkoraiskauksen uhri ei vaikene, vaan nousee vastustamaan yhteisön lisäksi Pakistanin hallitusta ja presidenttiä. Luettuani pakistanilaisen Mukhtar Main selviytymistarinan, koin toisen nykäyksen sisälläni. (Ensimmäinen oli siis viime heinäkuussa koskien Afganistania.)
Yritän saada Pakistanin mahtumaan tämän vuoden tavoitteisiin, koska valmistumisen jälkeen lähden kirjoittamaan aivan muusta. En ole jättänyt opintojani kesken ja en koskaan jättäisi kesken, olen vain väsynyt opiskelemaan taloutta ja riitelemään kaikesta mahdollisesta.
Vuoden kuluttua olen Suomessa puoli vuotta ja käyn koulun loppuun. Viisi vuotta tästä hetkestä ja olen israelilaisen sanomalehden Haaretzin toimittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti