Olen kuullut tämän viikon aikana olevani työnarkomaani, kuningatarmaisesti käyttäytyvä, aivan liian suomalainen ja vähemmistökielien kannattaja. Pidän itseni kiireisenä, todella kiireisenä, koska pääni ei kestäisi tätä paikkaa ilman valtavaa työmäärää.
Ymmärrän itseäni paremmin vienankarjalaisten ja suomalaisten kautta, venäläiset saavat oloni tuntemaan vieraaksi. Selitin venäläiselle kaverilleni kieliprojekteistani ja hän kysyi miksi haluan puhua kuolevia kieliä, koska ne ovat kumminkin katoamassa. En suuttunut kommentista, koska kielivähemmistöjen tilannetta ei paranna oman näkemyksen korostaminen. Tosiasia on, että Karjalan tasavalta on venäläistynyt ja vähemmistökieliä (karjalan murteita, suomea ja vepsää) ei kuule pääkaupungin kaduilla.
Nuori Karjala -järjestön kirjasto palvelee kaltaisiani kielen opiskelijoita ja lainasin Koirien Kalevalan vienankarjalaksi. Ajattelin kieliopintojen alkavan tästä kirjasta. Myöhemmin keväällä kirjoitan jutun liittyen Koirien Kalevalaan vienankarjalaksi. Lähinnä opiskelijoista koostuva ryhmä ylläpitää vienankarjalan kulttuuritarjontaa lapsille ja tämän kevään näytelmän aiheena on Koirien Kalevala vienankarjalaksi (ensi-ilta Petroskoissa 9.huhtikuuta). Menen seuraamaan paikallisen nukketeatterin harjoituksia ensi viikolla, koska haluan tavata vienankarjalaa puhuvia nuoria ja aloittaa omat kieliopintoni pienryhmässä. Molemmat siis tapahtuvat samassa rakennuksessa.
Karjalan tasavallassa venäjää oppii pakostakin ja itselleni tärkeintä on oppia vienankarjalaa ja livviä. Paskat venäjästä. Livvin osaaminen on velvollisuuteni sukuani kohtaan ja haluan oppia tuntemaan livviläisen puoleni. Ehkä pitää olla vähemmistökielen edustaja, että ymmärtäisi sen palavan halun oppia kieltä. En halua tyytyä ainoastaan venäjän oppimiseen, koska sen oppiminen on nopeampaa kantaväestön puhuessa sitä. Livviläisten ja vienankarjalaisten löytäminen oli hieman haasteellisempaa, mutta olen onnistunut siinä. Suuni avaamalla sain tietää vähemmistökielien (vienankarjalan, vepsän ja suomen) kirjastosta Petroskoin keskustassa ja säästän rahaa lainaamalla oppikirjoja ja muita kirjoja.
En osaa antaa periksi saadessani projektin aiheen. Viisi kuukautta, kolme kieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti