En usko (näin kolmen viikon jälkeen) kaipaavani Karjalan tasavaltaa lähtöni jälkeen. Onnekseni saan toteuttaa itseäni työssäni ja kirjoittaa itseäni kiinnostavista aiheista. Kuivakäymälöistä kirjoittaminen tuli hieman vahingossa aiheeksi, vähemmistökielten asema ja perheväkivalta olivat suunniteltuja. Olin jo ennen lähtöä tutustunut suomalaisten projekteihin ja tiesin kirjoittavani niistä.Onnekseni päätoimittaja ymmärtää hieman erikoisempia aiheita ja ei ainakaan vielä ole rajoittanut juttuideoitani. Erikoisilla aiheilla tarkoitan vähemmistökieliä, katulapsia, huusseja ja itseni käyttämistä koekaniinina. Uusin idea on livvin opinnot ja aloitan ne maanantaina.
Ja mitä tulee kuvaan, se on nukketeatterin varastossa otettu. Sain hienon mahdollisuuden penkoa nukkevarastoa ja seurata Koirien Kalevala vienankarjalaksi -harjoituksia. Olin hieman epäileväinen kuullessani ohjaajan olevan venäläinen ja ohjaavan venäjäksi. Huomasin kahden tunnin aikana kielen olevan väline, ei este. Äänen hallitseminen ei ole sidottu kieleen tai sen ymmärtämiseen. Sen illan jälkeen opin kommunikoimaan hieman rohkeammin ja selitän asian vaikka suomeksi, jos en osaa sitä venäjäksi.
Toimiston ulkopuolisessa elämässä asiat ovat menneet helpommiksi. Alan sopeutumaan ja samalla huomaan olevani ulkopuolinen. Aivan rehellisesti sanottuna kuvittelin sopeutumisen olevan helpompaa. Olin maalannut Karjalasta liian romanttisen kuvan ja kuvittelin tuntevani suurta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta täällä asuvien kanssa. Täällä oleminen tekee lähinnä nöyräksi, koska elämä on niin erilaista ja huomaan pitäneeni elämääni itsestäänselvyytenä. Voin jo lyhyen ajan jälkeen sanoa todella arvostavani ilmaista koulutusta, juomakelpoista vettä ja turvallisuutta.
Huomaan päivittäin uusia tästä ei kannata keskustella venäläisen kanssa -aiheita. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen oppinut olemaan hiljaa. Siis todella pitämään turpani kiinni. Huomaan pelkästä katukuvasta luokkaerot, en ole koskaan nähnyt niin hienoja ja kalliita autoja, kuin mitä näen päivittäin Petroskoin keskustassa. Samaan aikaan keskustan rakennukset ovat ränsistyneitä ja kaduilla maleksii katukoiria.
Yritän vain saada mahdollisimman paljon irti tästä kokemuksesta ja saada hyvän kielellisen pohjan. Voin vain yrittää parhaani kielten oppimisen suhteen ja todella saavuttaa itselleni asettamat tavoitteet. Haluaisin vain mennä ajassa eteenpäin puolisen vuotta ja olla jo haluamassani pisteessä. Tiedän tarkalleen seuraavat kaksi vuotta elämästäni, koska olen asettanut tavoitteet tälle ja seuraavalle vuodelle. Kirjoitin tavoitteet pitkään mailiin ja lähetin sen Richmondille. En tavallisesti puhu kirjoittamisesta tai kuukausitavoitteistani, koska uskon pystyväni mihin tahansa ja en rehellisesti sanottuna jaksa kuunnella mitään negatiivista.
Lopetin elämän pelkäämisen tarkalleen ottaen viime heinäkuussa ja siitä lähtien päätin elää positiivisessa maailmassa täysin itseäni varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti