Ajattelin kävellessäni Kampia kohden olevani todella erilainen. Haluan myydä juttuja Venäjästä, säästää tarpeeksi rahaa päästäkseni Serbiaan lomalle ja vihdoin ostaa nelipyöräisen matkalaukun. Vaikka, Röökistä lainatakseni, Venäjä vie ja elämä muuttuu, ystävistä tulee paljon tärkeämpiä. En rehellisesti sanottuna ihmisen koskaan ikinä milloinkaan muuttuvan, ikä vain silottaa kulmia. Venäjä on muuttanut tapaani suhtautua elämään ja arvostan suuresti vapauttani, koska monelle venäläiselle tytölle ei ole itsestään selvää itse valita opiskeluala tai puoliso.
Sanoinkin Röökikselle olevani liian ahne suorittaessani kymmentä kurssia kolmessa kuukaudessa, mutta onneksi olen saanut kaiken tehdyksi. Olisin nyt virallisesti toisen vuoden opiskelija, mutta menin aidan matalasta kohdasta suorittaessani kahtena kesänä yhteensä kahdeksan kesäyliopiston kurssia. Ihan itse kysymällä ja ehdottamalla ei-koulutusohjelmassa olevia kursseja, olen saanut kursseja hyväksiluetuksi ja pienen perässäni kulkevan opiskelijajoukon. En rehellisesti sanottuna ollut hämmästynyt kuullessani alkuperäisen luokkani kutistuneen jo puoleen.
Hankin työssäni tarvittavan koulutuksen änkemällä Journalistiliiton, Free-toimittajien ja Ulkopoliittisen instituutin kursseille ja tapahtumiin. Tilaan uutiskirjeitä pysyäkseni kartalla tapahtumien suhteen, haluan tavata mahdollisimman paljon eri alojen ihmisiä, koska liika sisäsiittoisuus ei ole hyväksi.
Hyvänä esimerkkinä tapahtumista on ehdottomasti upea Uutisraivaaja-kilpailu. Osallistuin tällä viikolla Media Aalto Factoryn tiloissa järjestettyyn Uutisraivaaja-kilpailun work shop -työskentelyyn. Ryhmässäni oli graafikko ja lääkäri. Se oli todellista erilaisten ajattelutapojen kohtaamista, mutta saimme aikaan mahtavan graafikko Paten ja uuden konseptin.
Syvällisin pariin liittyvä keskusteluni on tältä viikolta sanoessani Marialle (joka on siis valokuvaajaparini), että on hienoa, että edes yhdellä meistä on hyvä kannettava. Hän on tarpeeksi hullu uskoakseen ideoihini.
Toivon lahjaksi saamani kannettavan (nyt jo niin kuluneen) kestävän Pietarin kolmen kuukauden ajan, koska kulutan ylimääräisen aikani kirjoittaen ja vetäen mahtavaa kurssia Petroskoissa. En ole vielä ajatellut niin pitkälle, että tietäisin kurssin sisällön. Jotain mahtavaa ja yritän saada edes jotain reaktiota kuulijoissa.
Kaksi viikkoa Pietariin.
