Vietettyäni puolet pakollisesta Suomi-ajastani, olen huomannut sen menneen enemmän tai vähemmän fiaskomaisesti. Olin suunnitellut jokaisen päivän, jokaisen tunteen ja sanotun asian. Hommahan ei siis mennyt niin.
Olin unohtanut ympäristön reaktion uuteen olemukseeni ja puhetapaani. Missään vaiheessa ei tullut mieleeni, että Venäjä on yhä niin valtava mörkö ja negatiivinen asia, ettei sitä saisi rakastaa. Olen todella onnellinen siellä, koska saan tehdä töitä luovassa ympäristössä ja elää yhteisöllisessä kulttuurissa.
Jännä juttu tässä Venäjällä olemisessa on, että olen lähentynyt aivan valtavasti ulkomaalaisten Suomessa asuvien kavereideni kanssa. He tajuavat tunnekuohuni ja reaktioni Suomen arkipäiväisiin asioihin. (Arkipäiväisillä asioilla tarkoitan veden haaskaamista, ryyppäämistä ja miesten töykeyttä.) Myös ulkosuomalaiset kaverini ovat tulleet paljon läheisemmiksi ja olen enemmän yhteydessä Ruotsissa ja Espanjassa asuvien kavereiden kanssa, kuin suomalaisten Suomessa asuvien. En koe olevani pahoillani siitä, koska näen maailmani nyt laajempana.
Käyttäessäni paljon sosiaalista mediaa työn takia, olen joutunut selittelemään monelle miten saan pidettyä henk.koht.elämäni kaukana Facebookista. Olen hyvin ärsyttävän sulkeutunut tietyistä asioista ja perheeseeni liittyvät asiat ovat yksityisiä. Työ on kovaa vauhtia menossa samaan laatikkoon.
Näin tavoistani poiketen kerroin jo etukäteen lauantai-iltana Tupla-Nollalle, Tukkahuiskulle, Röökikselle ja Juoppikselle missä olen ensi talven. En kauheasti tykkää puhua työstäni tai aikatauluistani, koska en jaksa selittää kuka kukin on tai miksi käytän lomani verkostautumiseen. Oli hankalaa selittää miten iso juttu oli saada kutsu DDT:n konserttiin ja tulla esitellyksi niin monelle suomenvenäläiselle.
Ja mitä tulee kolmanteen viisumiin Venäjällä, koen työpaikan tukevan uraani pitkällä tähtäimellä, koska toimittajan tärkeimpiin työkaluihin kuuluvat esiintyminen, opettaminen ja suomi. Tämän työuutisen kerrottuani Tupla-Nolla oli ainut, joka kirkui hysteerisesti (tosin tuli sellainen kutina, että neiti alkoi jo suunnittelemaan bilematkaa). Päätin etten kerro kesän aikataulustani, koska ampuisin itseäni jalkaan.
Haluan vielä kiittää Richmondia ja terkkuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti