Good God you hobo!

En tiedä miten tiivistäisin kaverini kanssa viettämäni neljä päivää. Sunnuntaina tunsin voimakkaan piston mahassa, koska vietin viimeistä sunnuntaita Pietarissa. Kävelimme pienissä pätkissä pakkasen takia, kuvasimme auringonnousun aikaan Nevan jäätyneitä aaltoja ja huomasin lääketieteen kehityksen olevan todella mielenkiintoista. Vietimme sunnuntain omalla tavallani eli syöden mahtavaa ruokaa loft-rakennuksessa, kiroten tuulta ja tutustumalla aikaisemmin mainitsemaani museoon eli Kunstkameraan. Purkeissa olevat epämuodostuneet sikiöt ja lapset olivat todella mielenkiintoista nähtävää, tuntui käsittämättömältä miten kehittynyttä lääketiede oli Venäjällä 1700-luvulla.

Tavallaan suren lähtemistä Venäjältä, koska en tiedä miten pitäisi suhtautua erilaiseen tapakultuuriin ja etenkin arkeen. Huonoina päivinä pystyn sulkemaan ympäristön pelkästään sulkemalla korvani.

Olen todella löytänyt kirjoittamisen palon Pietarissa ja kirjoitan tunteiden kautta. Istuin illalla kahvilassa odottamassa kaveriani ja mietin tätä blogimerkintää. Mietin kirjoitanko täydellisestä leivoksesta ja miten kastan palan valkoista taikinaa kahvin vaahtoon vai siitä tuntemastani onnesta, kun olen saavuttanut kaiken saavuttamisen arvoisen. Rehellisesti sanottuna pelkään sieluni halkeavan Suomessa, mutta haluan olla monesta eri syystä johtuen juuri Helsingissä. Haluan saada tutkinnon valmiiksi ja opiskella avoimessa kriminologiaa.

Ja mitä tulee Pietarin näkemiseen kaverini silmin, näin vieraan kielen pelottavuuden ja erilaisen katukuvan ahtauden. En ole koskaan ajatellut kyrillisten kirjainten olevan niin kaukana kielellisestä mukavuusalueesta, koska opettelin kirjaimet talvella kävellessäni Petroskoin katuja. En ajatellut niiden olevan pelottavia tai erilaisia, ainoastaan mielenkiintoisia ja todella paljon kreikan kaltaisia. Kaverini mielestä venäjä kuulostaa apaattiselta ja vihaiselta kieleltä, puhun kuulemman eri ihmisen äänellä. Onhan se hieman sellaista huutamista ja debushkaa.

Koska kaverini kuvasi kaikkea mahdollista, päätin lisätä pari arkista kuvaa itsestäni. Mielestäni näissä ei ole mitään ihmeellistä, mutta kas tässä käytävämme (takanani Koneen hissi) ja alakuvassa on takapihan roskis.

Tiedän näyttäväni kodittomalta ja täysin idiootilta, mutta tarkoituksena oli saada kuva roskapussin heittämisestä roskikseen.

Tavallaan oli hienoa saada aikani täällä päätökseen turistin näkökulmasta ja olla näyttämässä omaa Pietariani kaverilleni, joka oli käynyt ainoastaan Viipurissa. Huvittavinta neljän päivän aikana oli kaverini väistäessä miestä (nauroin sille kaksi päivää), heittäessä pumpulit pytystä alas (tämä ei kauheasti naurattanut, koska nehän eivät siis mene alas) ja hänen uskoessa ravintoloiden tarjoavan kasvisvaihtoehdon. Boheemi kaupunki ja kaikkea, mutta hei, tämä on Venäjä.

Yritän keksiä vielä jotain upeaa ja hienoa kirjoitettavaa ennen tarinan päättymistä, joten viimeistä merkintää odottaessa, seuratkaa Twitteriäni harald_helsinki.