Vietettyäni toisen päivän kaverini oppaana, olen menettänyt täysin kiinnostukseni lumista kaupunkia kohtaan. En enää huomaa pieniä asioita, kaikesta on tullut yhtä suurta venäläistä massaa.
Kaverini kuvatessa keittiön vesisäiliöitä, huoneeni tapettia ja vessaa (rikkinäinen pytyn kansi hieman hävetti), ymmärrän sopeutuneeni ehkä liiankin hyvin tähän maahan. Metrossa on normaalia nähdä sylikissa ängettynä käsilaukkuun, kanoja pahvilaatikossa ja jalaton mies kerjäämässä. Metrot ovat mielestäni niin mielenkiintoisia paikkoja, joissa näkee tatuointeja ja venäläisyyden koko kirjon. Kriminologiasta kiinnostuneena saan kiksejä nähdessäni vankilatatuointeja, ne ovat niin upeita ja kertovat niin paljon.
Kävellessämme täydellistä katua pitkin valkoisessa valossa, keskustelimme erikoistumisalasta. Sanoin meneväni takaisin Venäjälle ensi vuonna, jos hyvin käy ja jos lähteminen niin kauas tuntuu hyvältä. En halua olla enää Pietarissa tai Petroskoissa, etenkään opiskelijana. Haluan erikoistua neljän koplaani eli Afganistaniin, Iraniin, Israeliin ja Venäjään vielä vahvemmin. Kuulostin varmaan suuruudenhullulta kertoessani opiskelusuunnitelmista ja etenkin tämän eteläisen yliopiston tarjoamasta vaihto-opiskelusta. Ymmärrän passini tuomat rajoitukset (leimojen suhteen siis) ja joudun miettimään tarkkaan maajärjestyksen. Tiettyihin maihin, kuten Venäjälle, pitää olla hyvä syy päästä ja tällä kielitaidolla en todellakaan saisi työskentelylupaa. Vastauksenani on siis opiskeluviisumi.
Kaverini kysyi miten paljon miessuhteet vaikuttavat matkustamiseeni ja erikoistumisalaani. Sanoin etteivät ne vaikuta. En koskaan puhunut uskonnosta, politiikasta tai ihmisoikeuksista eksieni kanssa. Mielestäni sellaiset asiat eivät kuulu parisuhteeseen tai määrittele omia kiinnostuksen kohteitani. Ehkä Israel tuli osaksi arkeani juutalaisuuden vaikuttaessa syömiseen ja maidon juomiseen.
En osaa keskustella uskonnosta, olen huomannut tämän jo moneen otteeseen ja aina jännästi onnistun löytämään ei-ortodokseja kavereita ja miehiä. Olen kokenut Italian, Kreikan ja Venäjän, vain todetakseni uskontokäsitykseni olevan erilaista. Olen tyytyväinen tuntiessani eri uskontokuntiin kuuluvia ihmisiä, koska muuten tuntisin olevani liian sisäsiittoinen ja haluan tuntea oloni epävarmaksi uskonnon suhteen. Mielestäni erilaiset näkemykset elämästä, kuolemasta ja arvoista tekevät toimittajaminuudelle hyvää. Twitteristäni huomaa erittäin selvästi kantani aborttiin tai tiettyyn juutalaisuuden haaraan. En halua olla kumminkaan kaapissa uskonnon suhteen tai omien näkemyksieni kanssa, koska uskon avoimuuteen ja mielipiteiden näkymiseen artikkeleissani.
Huomenna on tiedossa todella hieno viimeinen sunnuntai, koska suuntaamme kirppistapahtumaan. Tosin matkalaukkuuni ei enää oikeasti mahdu mitään ja en tiedä miten edes pääsen juna-asemalle asti viemisineni, mutta jotain pientä ja kevyttä voisi tarttua huomenna mukaan.
