Googlasin hipsterin ja olen yhä niin äimistynyt tästä kommentista, että jatkan äimistelyä vielä tämän päivän. Spasibo-projektin mennessä erittäin hyvin maalatessa, kantaessa ja pestessä ties mitä, muistan miksi vihaan maalaamista. Maalasin suklaatehtaan lisäksi lastennurkkausta ja toivon todella paljon saavamme remontin tällä viikolla valmiiksi. Tämä Supernainen on nimittäin aivan kuollut.
Huomaan todella rakastavani työskentelyä erilaisessa ympäristössä ja alalla, koska en malta odottaa sinne lähtemistä. Valvoin viime yön miettien mitä teemme ja millä aikataululla saamme siivottua remontoidun takahuoneen. Hienointa on nähdä muun henkilökunnan lähtevän mukaan muutoksiin ja en usko heidän enää suhtautuvan muhun hullu suomalainen -asenteella.
Tosin luon tietynlaista kuvaa suomalaisuudesta ja huomasin tämän, kuullessani uusien suomalaisten vapaaehtoisten saapumisesta, koska oletusarvona on yhtä päättäväinen työtä tekevä vapaaehtoinen. Venäläinen asenne ainakin näiden hikisten tuntien jälkeen vaikuttaa enemmänkin (miten tämän erittäin kauniisti muotoilisin?) erilaiselta ja rennommalta. Kun se ottaa tarpeeksi pääähän, menen kotiin.
Tämä opin venäjää ei ehkä ole ensimmäisen viikon aikana onnistunut haluamallani tavalla, koska kaikki muut ovat oppineet enemmän suomea. Olen tosin oppinut venäläisiä käsimerkkejä (en tiennyt niiden olemassaolosta, koska käteisen näyttäminen sormia hieromalla tuntuu olevan tuntematon käsite tässä maassa), oppinut miksei leopardikuviota kannata käyttää Venäjällä ja en kammoksu enää hämähäkkejä.
Kaikin puolin tämä hyväntekeväisyystyö oli mahtava idea ja onneksi sisäpihan tuijottaminen on vaihtunut oikeassa maailmassa elämiseen.
