Kerman kuorintaa

Olen äärimmäisen onnellinen jokaisesta Spasibossa viettämästäni hetkestä, koska olen tavannut niin mielettömän mielenkiintoisia ihmisiä. Eilen keskustelin vapaaehtoisena toimivan Novaja Gazetan toimittajan kanssa suomalaisesta arkkitehtuurista. Huomasin osaavani sanoja venäjäksi, mutta en osaa verbejä ja siihen pitää nyt seuraavaksi keskittyä.

Tapasin Spasibossa myös niin sydämellisen taiteilijan ja sanojen loppuessa kesken, hän alkoi piirtämään kertoakseen maatilastaan. Oli pakko ottaa kuva tästä hetkestä. Etualalla tietysti Lonely Planetin fraasikirja, se on aivan korvaamaton apu ja käytän sitä todella paljon. Luen suoraan taskukokoisesta kirjasta, jos kysyn jotain myyjältä tai tarvitsen uuden sanan.

Sain lahjaksi taiteilijan tekemiä kortteja, näen itseni tässä kortissa. Olen Venäjä-karhun kaappaama tyttö.

Osasin eilen sanoa asiakkaalle, että avaamme lauantaina takahuoneen ja en edes huomannut muodostaneeni lauseen. Hienointa siinä tilanteessa oli, että mies oli täysin tuntematon ja en edes jännittänyt puhumista. Sekoitan englantia ja venäjää, koska en odota kielinurkassa venäjän täydellistä astetta puhumisen aloittamiseksi. Olen finka ja se jasnik on vähän ploohaa, mutta mitä väliä. Heilutan sitten käsiä ja yritän ymmärtää aina enemmän.

Mielestäni tärkeintä on vain elää mahdollisimman positiivisesti suhtautuen ja rakentaen uutta kielellistä kommunikointitapaa, etenkin Yulian kanssa. En halua puhua englantia, mutta tärkeiden asioiden suhteen puhun vain sitä.

Mitä kaikkea muuta jännää olen tehnyt liikkeessä? Silittänyt ja vihannut sitä, mutta ajattelen kumminkin näkeväni vaatteet ensimmäisenä ja kuorin kerman päältä. Yulia tosin vihaa tapaani hamstrata parhaat vaatteet, koska meillä on ilmeisesti sama vaatemaku. Ostin todella kauniin ruskean pitkähihaisen mekon ja myöhemmin tajusin sen olevan äitiysvaatemerkki. Mutta se on upea ja Maria varmasti hyväksyy sen. Yritän päästä yli valkoisten ja mustien vaatteiden ostamisesta, koska värillä on väliä kameran edessä.

Tässä vielä löytämäni vintage-mekko Spasibosta, se menee joululahjaksi Röökikselle. En mahtuisi mekkoon kuolleenakaan ja Venäjällä en käyttäisi tuota kuviota. Luiseva Röökis näyttää varmasti upealta mekossa ja se on niin hienoa käsityötä.

Olen törmännyt niin moniin upeisiin vintage-vaatteisiin, mutta valitettavasti niitä ei vielä arvosteta Venäjällä. Itse rakastan vanhaa Neuvostoliitto-tyylistä lookia ja olen vääntänyt kättä saadakseni ne vaatteet liikkeeseen. Kelsitakit ovat niin upeita ja vanhat hatut, joista yksi päätyi vaatekaappiini odottamaan lumisempia kelejä.