Saadessani tarpeeksi materiaalia blogiini päivittäisestä elämästä, törmäsin mielenkiintoiseen ja ärsyttävään ilmiöön eli googlaamiseen ennen tapaamista. Olen aina ajatellut kirjoittamista ja etenkin bloggaamista sanojen kautta, missään vaiheessa ei tullut mieleen antavani tietynlaisen kuvan henkilökohtaisesta minästäni. Kirjoittajana olen aivan eri ihminen ja huomasin tuottaneeni lievän pettymyksen ollessani kaikkea muuta kuin hipsteri (mitä vittua sekin tarkoittaa?), kasvissyöjä tai korkeintaan 25.
Googlaan myöhemmin hipsterin tarkoituksen, mutta veikkaisin etten en ole sellainen. Haluaisin olla vegaani, mutten ole. Täytän 30, joten en ole parikymppisten sarjassa. Mitäs muuta mielenkiintoista voisin kertoa itsestäni?
Kiroilen paljon, en tosin perheeni kuullen. Kaiken täytyy olla äärimmäisen siistiä ja aina järjestyksessä. En kuulemman ole perussuomalainen, koska olen niin äänekäs. Seuraan uutisointia päivittäin 3-4 tunnin ajan, joten olen erittäin onnellisessa asemassa voidessani elää haluamaani elämää. Tärkeintä urallani on toimia esikuvana ja elämäni hienoimpiin hetkiin menee viime viikon keskustelu, kun kuulin olevani opiskelukaverini esikuva. Olen mielestäni etäinen ihminen ja en päästä lähelle kovin helposti.
Jotain hienoa tähän loppuun.
Tapasin valkovenäläisen tytön ja tunsin pakahtuvani innosta. Venäläinen kaverini ei hyssytellyt, sensuroinut ja osallistui keskusteluun ihmisoikeuksista. Niin epätodellinen tilanne, tunsin halkeavani pään ollessa täynnä kysymyksiä.
Omistettu ihanille neideilleni, jotka tunnustivat kahden kuukauden tuntemisen jälkeen googlanneen mut ennen tapaamista. En googlannut heitä etukäteen.
